Acetona-rehusarjan historia alkaa jo 1960-luvulta, jolloin ensimmäiset Acetona-energiarehut sisälsivät propyleeniglykolia ja propionihapon natriumsuolaa. Rehuja syöttämällä ehkäistiin poikimisen jälkeistä syömättömyyttä ja asetonitautia. 1970-luvulla Acetona Energyn nykyinen koostumus alkoi muotoutua, kun propyleeniglykolia sisältävään rehuun lisättiin sokerialkoholeja, mm. arabinitolia ja ksylitolia. Nämä raaka-aineet ovat hyvänmakuisia ja pystyvät nostamaan lehmien verensokeripitoisuutta tehokkaasti, koska pötsimikrobit eivät pysty käyttämään sokerialkoholeja energian lähteenään.

Acetona Energy:n koostumusta on vuosien saatossa hiottu mm. lisäämällä tuotteeseen nikotiiniamidia ja koliinikloridia, joilla on vaikutusta maksan toimintaan. Maksa on keskeisessä roolissa poikineella lehmällä, koska suurin osa lehmän verensokerista muodostuu maksassa.  Maksassa muodostuvat myös ketoaineet, joita käytetään energian lähteenä, kun lehmä ei saa riittävästi energiaa syömistään rehuista. Asetonitaudissa syömättömyyden aiheuttaa ketoaineiden kohonnut pitoisuus verenkierrossa. Acetona Energy Liuoksen on osoitettu vähentävän veren ketoaineiden pitoisuutta poikimisen jälkeen ja siten liuoksen käyttö vähentää poikimisen jälkeisen asetonitaudin riskiä ja ylläpitää parempaa syöntikykyä poikimisen jälkeen.
Acetona-rehut olivat myös ensimmäinen rehusarja, johon lisättiin Pötsitehostetta.
 
Nykymuodossaan Acetona Energy ^Power lisää haihtuvien rasvahappojen ja erityisesti propionihapon tuotantoa pötsissä sekä nostaa lehmien veren sokeripitoisuutta ja siten ylläpitää lehmän hyvää syöntikykyä poikimisen jälkeen. Acetona Energy ^Power lisää tuotosta alkulypsykaudella 2-3 kg.

Acetona Dry ^Strong -tehon taustalla oikea kationi-anioni -suhde

Ummessaolevien lehmien ruokintaan tarkoitetun Acetona Dry ^Strong -rehun kalsiumaineenvaihduntaa parantava vaikutus perustuu tuotteen sisältämiin anionisuoloihin. Kationi-anioni -suhteen merkitys kalsiumaineenvaihduntaan on osoitettu useissa tutkimuksissa jo 1970-luvulta alkaen. Susanna Tauriainen on tehnyt aiheeseen liittyen väitöskirjan vuonna 2000. Kationi-anioni -suhteeseen liittyen on myös tehty 137 tutkimusta käsittävä koontatutkimus (Lean et al. 2006). Tutkimus osoitti kiistatta, että ruokinnan kationi-anioni -suhteella voidaan vaikuttaa poikimahalvauksen ehkäisyyn. Koonnin perusteella ainoa kationi-anioni -erotusta oikein kuvaava yhtälö on natriumin ja kaliumin yhteenlaskettu määrä vähennettynä kloorin ja rikkihapon yhteenlasketusta määrästä.

Acetona Dry-rehun tuotekehityksen alussa ongelmana oli sopivan anionisuolojen annostuksen löytyminen. Liian suurena annoksena anionisuolat happamoittavat liikaa ja voivat aiheuttaa lehmän kuoleman. Acetona Dry-rehuun onnistuttiin kuitenkin löytämään riittävä ja täysin turvallinen anionisuolojen taso, jolloin saatiin parannettua myös rehun maittavuutta.

Tavoiteltava ummessaoloajan kationi-anioni -erotus on hieman negatiivinen −50 ja −150 meqv./kg ka. Kun Acetona Dry ^Strong -rehua syöttämällä onnistutaan laskemaan virtsan pH tasolle 6,0-6,8, vähenee poikimahalvausten esiintyminen, mutta myös piilevien kalsiumpuutosongelmien esiintyminen (Mulligan et al. 2006; Goff 2009). Pelkkä anionisuoloja sisältävän rehun syöttö ei aina takaa koko dieetin negatiivista kationi-anioni -erotusta. Suomalaisten tutkimuksissa on huomattu, että säilörehun kloori- ja rikkipitoisuudella on ollut erityisesti vaikutusta poikimahalvauksiin, jos samalla säilörehun kaliumpitoisuus on ollut korkea (Virkajärvi et al. 2010). Virtsan pH:n mittaaminen onkin ainoa keino varmistaa, että ruokinnan kationi-anioni -erotus on negatiivinen, mikäli ei haluta analysoida kaikista lehmän syömistä rehuista natrium-, kalium-, kloori- ja rikkipitoisuutta. Mittaamalla virtsan pH voidaan myös Acetona Dry ^Strong -rehun annostason riittävyys tarkistaa. 

Käytettäessä Acetona Dry ^Strong -rehua tunnutusruokinnassa lehmien poikimisen jälkeinen syöntikyky on parantunut. Samanlaisia tuloksia on havaittu useissa muissa tutkimuksissa, kun lehmille on syötetty anionisia suoloja. Kun estetään kalsiumvaje, edistetään myös lehmän hyvää syöntikykyä poikimisen jälkeen. Anionisia suoloja käyttämällä voidaan torjua myös muita keskeisimpiä piileviä poikimahalvausoireita kuten utaretulehduksia ja kohdun hidasta palautumista poikimisesta (Houe et al. 2001; Aikman. 2005. Whiteford and Sheldon 2005; Kimura et al. 2006; Roche. 2006; Wu et al. 2008).

Yleisesti tiedetään, että poikimahalvaukset voidaan estää myös välttämällä kalsiumia ummessaolevien lehmien ruokinnassa. Toisaalta esimerkiksi apilapitoisella säilörehulla kalsiumittoman ruokinnan toteuttaminen on käytännössä mahdotonta. Acetona Dry ^Strong -rehuun laitetaan tarkoituksella hieman kalsiumia, jotta saadaan luustosta vapautuvan kalkin ohella ylläpidettyä myös kalsiumin imeytymistä suolistosta. Kalsiumin tehokas imeytyminen on kuitenkin välttämätöntä heti poikimisen jälkeen.

Toinen yleistynyt ummessoloajan ruokintatapa on ollut syöttää paljon fosforia sisältävää kivennäistä. Nostamalla ummessaoloajan ruokinnan fosforipitoisuutta 0,3 %:sta 0,4 %:iin  poikimahalvauksen riski kuitenkin lisääntyi (Lean et al. 2006). Magnesium- pitoisuuden nosto ummessaolevien lehmien ruokinnassa 0,3 %:sta  0,4 %:iin  sen sijaan vähensi poikimahalvausten esiintymistä (Lean et al. 2006). Riittävällä ummessaoloajan magnesiumin saannilla on myös pystytty ehkäisemään maidontuotantokauden alussa esiintyviä outoja kalsium- ja magnesium- aineenvaihdunnan ongelmista johtuneita halvauksia.

Suomen Rehu suosittelee ummessaolevien lehmien kivennäisruokintaan Tunnutus NaminoAnion -rehua ummessaolokaudelle ja siirtymistä Acetona Dry ^Strong -rehuun tunnutusruokinnan alkaessa 3 vko ennen poikimista. Anioni-kationi –tasapainon lisäksi Suomen Rehun ummessaolokauden kivennäisissä on optimaalinen kivennäis-, hivenaine- ja vitamiinitasapaino.


Lähteet:

Aikman, P. C. 2005. Improving the nutrition of Jersey cows and enhancing calcium homeostasis at calving in Holsteins: two strategies towards increasing the longevity of dairy cows. PhD Thesis, The University of Reading.

Goff, J.P and Horst, R.L. 2009. Feeding Anionic Salts in the Dry Period - Theory and Practical Guidelines. U.S. Department of Agriculture, Agricultural Research Service, National Animal Disease Center, Metabolic Diseases and Immunology Research Unit.

Houe, H., Ostergaard, S., Thilsing-Hansen, T., Jorgensen, R.J., Larsen, T., Sorensen, J.T., Agger, J.F., Blom, J.Y., 2001. Milk fever and subclinical hypocalcaemia—an evaluation of parameters on incidence risk, diagnosis, risk factors and biological effects as input for a decision support system for disease control. Acta Veterinaria Scandinavica 42. p. 1–29.

Kimura, K., Reinhardt, T.A. and Goff, J.P. 2006. Parturition and Hypocalcaemia Blunts Calcium Signals in Immune Cells of Dairy Cattle. Journal of Dairy Science. 89:2588–2595.

Lean, I.J., DeGaris, P.J., McNeil, D.M. and Block, E. 2006. Hypocalcemia in Dairy Cows: Meta-analysis and Dietary Cation Anion Difference Theory Revisited. Journal of Dairy Science 89. p. 669–684.

Mulligan, F.J., O’Grady, L., Rice, D.A. and Doherty, L.M. 2006. A herd health approach to dairy cow nutrition and production diseases of the transition cow. Animal Reproduction Science 96. p 331–353.

Roche, J.F. 2006. The effect of nutritional management of the dairy cow on reproductive efficiency. Animal Reproduction Science 96. p. 282–296.

Whiteford, L. C., and I. M. Sheldon. 2005. Association between clinical hypocalcaemia and postpartum endometritis. Veterinarian Record 157. p. 202–203.

Wu, W.X., Liu, J.X., Xu, G.Z. and Ye, J.A. 2008. Calcium homeostasis, acid–base balance, and health status in periparturient Holstein cows fed diets with low cation–anion difference. Livestock Science 117. p. 7–14.

Virkajärvi, Hyrkäs & Pakarinen, MTT Maaninka 2010.