Säilörehu on mainettaan parempi vitamiinilähde

Kuvan hedelmät eivät liity lehmien vitamiinien saantiin

Kevättalvella lisäämme mustaherukoita aamupuuroon, syömme appelsiinin ja otamme D-vitamiinitabletin terveytemme tueksi. Myös lehmät tarvitsevat ravinnostaan vitamiineja. Nurmisäilörehu sisältää huomattavan osan lehmien A- ja E-vitamiinin tarpeesta ja myös osan D-vitamiinista. Tarvittava täydennys saadaan kivennäisrehusta. C- ja B-ryhmän vitamiinit lehmä tuottaa itse.

Hollantilainen Schothorst Feed Research -tutkimuslaitos selvitti vitamiinipitoisuuksia nurmirehussa korjuukerroilla 1, 2 ja 4, sekä vitamiinien säilyvyyttä nurmisäilörehussa yli talven kuiva-ainetasoilla 25, 40 ja 55 %. Betakaroteeni (A-vitamiinin esiaste), D-vitamiini ja alfatokoferoli (E-vitamiini) säilyivät hyvin yli talven. Osa säilörehuista oli virhekäyneitä, mutta sekään ei merkittävästi heikentänyt vitamiinien säilyvyyttä.

Nurmi ja säilörehu sisältävät runsaasti betakaroteenia, joka on A-vitamiinin esiaste. Elimistö muuttaa siitä tarvittavan osan A-vitamiiniksi. Betakaroteenin määrä nurmisäilörehussa ylittää lehmien laskennallisen A-vitamiinitarpeen moninkertaisesti. Esikuivatus laskee hieman betakaroteenin määrää, mutta silti sen määrä säilörehussa on lehmän tarpeeseen nähden korkea.

Nurmen ja nurmisäilörehun sisältämä alfatokoferoli riittää reilusti täyttämään lehmien normaalin E-vitamiinin tarpeen. Säilörehun E-vitamiini säilyi hyvin yli talven. Säilörehun E-vitamiini säilyi hyvin yli talven. E-vitamiini toimii antioksidanttina yhdessä seleenin kanssa. Se tukee vastustuskykyä ja solukalvojen kestävyyttä. E-vitamiinin kulutus elimistössä kasvaa haastavissa tilanteissa, liittyivät ne sitten tulehduksiin, maidon solupitoisuuden nousuun, poikimiseen ja siitä palautumiseen, rehujen laatuongelmiin tai korkeaan maitotuotokseen. Tällöin E-vitamiinilisästä saattaa olla hyötyä.

D-vitamiinin määrä nurmirehussa nousee auringonvalon vaikutuksesta. Pidempi esikuivaus kuiva-aineeseen 55 % kaksinkertaisti D-vitamiinin määrän säilörehussa. D-vitamiinia oli nurmessa eniten neljännellä korjuukerralla, jolloin kasvustossa oli paljon kulottunutta lehtimassaa. D-vitamiinin määrä ei kuitenkaan ollut riittävä suhteessa lehmien tarpeisiin. Kesäaikana laiduntavat lehmät muodostavat D-vitamiinia myös suoraan iholla auringonvalon vaikutuksesta, mutta kesällä kertyneet varastot hupenevat jo syksyllä. Talvikaudella ja sisätiloissa tarvitaan aina lisättyä D-vitamiinia.

Maissisäilörehun kaikkien vitamiinien pitoisuudet olivat selkeästi alempia kuin nurmirehun. A-vitamiinin esiastetta betakaroteenia oli maississa vain kymmenesosa nurmirehun pitoisuudesta. Maissisäilörehuruokinnalla on aina tarpeen lisätä ADE -vitamiineja.

Vitamiinien lisäystarve koskee myös kokoviljasäilörehua ja olkea, joita käytetään usein merkittävänä osana umpilehmien ruokintaa. Umpikaudella vitamiinien ja hivenaineiden riittävä saanti on erityisen tärkeää, jotta poikiminen sujuisi hyvin. Vitamiinit ja hivenet tukevat terveyttä ja vastustuskykyä. Umpilehmät tarvitsevat ruokintasuunnitelman mukaisen määrän umpikaudelle suunniteltua kivennäisrehua, kuten jauheista Umpikivennäistä, rakeista Umpi Namino Anionia tai muro-olomuotoista Umpi Herttaa. Jos kivennäisrehu sekoitetaan seosrehun joukkoon tai pieneen määrään väkirehua, jokainen lehmä syö parhaiten oman osuutensa.