Suomen vesiensuojelun tavoitteena on vähentää maataloudesta vesistöihin joutuvan typen ja fosforin määrää kolmanneksella vuoteen 2015 mennessä verrattuna vuosien 2001 - 2005 tasoon. Pitkän tähtäimen tavoitteena on puolittaa nämä päästöt.

MTT, Suomen Rehu ja Danisco Animal Nutrition tutkivat mahdollisuutta vähentää monokalsiumfosfaatin käyttöä lihasikojen ruokinnassa fytaasilisän avulla ja näin vähentää lannan mukana poistuvan fosforin määrää. Tutkimus on yksi MTT:n Vesistöystävällinen maatalous -tutkimusohjelman hankkeista.

Lihasiat tuottavat noin 60 % sikojen tuottamasta lannasta. Lihasiat tuottavat lantaa eniten kasvatuksen loppupuolella, missä rehuakin kuluu eniten. Sian kasvaessa sen fosforin tarve tulee tyydytettyä pienemmillä rehun fosforipitoisuuksilla. Sian ravinnontarpeen mukaan muuttuva monivaiheinen ruokinta on tehokkaimpia keinoja vähentää sianlannan fosforipitoisuutta.

Yli 80-kiloinen lihasika kasvaa hyvin ja sen luusto on riittävän lujaa, kun rehussa on vain ripaus epäorgaanista fosfaattia. Tutkimuksessa selvitettiin mahdollisuutta luopua rehufosfaatin käytöstä kokonaan yli 80-kiloisten lihasikojen rehussa, kun rehuun lisätään fytaasientsyymiä. Tutkimuksessa selvitettiin myös, miten paljon rehufosfaatin korvaaminen fytaasilla vähentää 3-rehuruokinnassa lihasian lannan fosforipitoisuutta kuitenkaan tinkimättä eläinten terveydestä. Fytaasientsyymi pilkkoo kasviraaka-aineissa olevaa fytiinifosforia sialle käyttökelpoiseen muotoon.

Puolet tutkimuksen sioista söi ohraa ja soijarouhetta sisältävää rehua ja puolet ohraa ja liemimäistä ohravalkuaisrehua (Farmarin OVR) sisältävää rehua. Alku- ja keskikasvatusvaiheen rehuissa oli 2,7 ja 2,4 g sulavaa fosforia rehuyksikössä. Loppukasvatusvaiheen koerehuihin ei lisätty lainkaan monokalsiumfosfaattia, ja rehuja syötettiin sekä ilman fytaasilisää että fytaasilisän kanssa. Kontrollina oli molemmilla raaka-ainepohjilla monokalsiumfosfaatilla terästetty ruokinta, jossa 1-, 2- ja 3 -rehujen sulavan fosforin pitoisuudet olivat nykyisten ruokintasuositusten mukaisesti 2,7, 2,4, ja 1,9 g/ry. Fosforin puute ei näy lihasialla ensimmäisenä kasvussa, vaan luuston kunnossa, jota on vaikea käytännössä vaikea havainnoida. Siksi yksi tutkimuksen tärkeä osa oli sikojen luustossa ja liikkumisessa tapahtuvat mahdolliset ruokinnasta johtuvat muutokset.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että osa rehuseosten monokalsiumfosfaattia voidaan korvata lisäämällä rehuun fytaasi-entsyymiä. Yli 80-kiloisten lihasikojen rehussa, jonka pääraaka-aineina ovat ohra ja soijarouhe, rehufosfaattia ei tarvita lainkaan, kun rehussa on fytaasia 500 yksikköä/kg. Ohra-soijaruokinnalla siat kasvoivat hieman paremmin ja käyttivät rehua tehokkaammin kuin ohra-OVR -ruokinnalla. Ohra-OVR ruokinnalla fosfaatin jättäminen pois loppukasvatusrehusta heikensi hieman sikojen liikuntapisteitä fytaasilisästä huolimatta. Sen vuoksi OVR-ruokinnalla on hyvä olla hieman fosfaattia turvamarginaalina. Lannassa erittyvän fosforin määrä aleni fytaasin ansiosta 20 - 35 % rehun raaka-ainepohjasta riippuen. Fosforia erittyi hieman yli yksi kilo lihasikaa kohti, mikä on noin puoli kiloa vähemmän kuin fosfaattia sisältäneellä kontrolliruokinnoilla.

Suomen Rehulla on kolmivaiheiset lihasikojen ruokintaohjelmat sekä täysrehujen että tiivisteiden käyttäjille. Fytaasi-entsyymi on suurimmassa osassa sianrehuja käytössä.

Lisätietoja:
Tutkija Kirsi Partanen, MTT, puh. 040 735 6205
Tutkija Maija Karhapää, MTT, puh. (019) 457 5755
Tutkimus- ja tuotekehitysjohtaja Eija Helander, Suomen Rehu, p. 010 402 7173
Kehityspäällikkö Marjut Vuorijärvi, Suomen Rehu, p. 010 402 7220