Maidontuotannon ydin muodostuu laadukkaista rehuista

Helena ja Pertti Okkonen tuottavat maitoa Sotkamon Parkuanvaarassa. Määrätietoisella työllä ja tarkkuudella on syntynyt erinomaisia tuloksia etenkin eläinten kestävyyden suhteen.

Okkosten tilan karjasta löytyy joka vuosi 70 000 kiloa lypsäneitä lehmiä, yksi satatonnarikin on nähty. Poistettujen lehmien elinikäistuotokset olivat viime vuonna 43 441 kiloa. Sonneja on myyty keinosiemennykseen sekä pian poikivia hiehoja ja nuoria lehmiä on 25 vuoden aikana myyty pitoeläimiksi yli 200.
Tilan lehmien keskituotos on keikkunut toistakymmentä vuotta 9 500–10 000 kilon välillä. Isäntäparille on myönnetty kultainen Walter Ehrström -mitali, joka ojennetaan heille ensi keväänä. Alan ihmiset tietävät, että tätä mitalia ei noin vain saada, vaan se on ansaittava.
Okkosten tila on yli 300 metrin korkeudella merenpinnasta. Isännän mukaan sijainnista on sekä etua että haittaa. Se on selvää, että rehuviljan viljely ei lyö leiville EU-Suomen Parkuanvaarassa, koska laatu- ja satovaihtelut ovat suuria. Väkirehu kannattaa ostaa ja se on ostettu yli 25 vuoden ajan Suomen Rehulta. Täysrehu takaa yksinkertaisen, vähätöisen ja luotettavan väkirehuruokinnan.

Laitumilta 1 200 rehuyksikköä lehmää kohden kesässä

Tilan peltolohkot ovat enimmäkseen hikeviä hietamoreenimaita. Ilmaston hallinnasta käyvät kamppailua manner- ja meri-ilmasto. Kesällä on joskus huikeita helteitä sekä kuiviakin jaksoja.
Isäntä on kyennyt ottamaan tilan erityispiirteet täyteen käyttöön laitumien hyödyntämisessä ja säilörehun tuotannossa. Okkosten lehmät korjaavat laitumilta 1 200 rehuyksikköä lehmää kohti kesässä. Sato on niin suuri, että samaan päästäkseen on pinnistettävä satoja kilometrejä etelämpänäkin.

– Hikevien maiden ansiosta yksivuotisen raiheinän kylvö onnistuu joka kevät. Edellytyksenä on, että kylvöille ei hosuta maan ollessa vielä märkää. Vasta kuiva pintakerros takaa, että siemenet jaksavat työntää lehteä vielä orastumisen jälkeenkin, Pertti Okkonen sanoo.

– Starttivaihetta autetaan sekoittamalla raiheinän sekaan ohraa. Se ampaisee nopeasti kasvuun ja on syötettävissä jo muutaman viikon kuluttua. Erityisen tärkeää on sen antama varjostus hennolle raiheinälle. Seokseen lisätään myös hieman persianapilaa, koska se kerää typpeä myöhään syksyyn ja parantaa laitumelta saatavan valkuaisen laatua, hän jatkaa.

Kaksi kolmasosaa laitumista yksivuotisia

Okkosten laitumista kaksi kolmannesta on yksivuotista laidunta. Loput laitumista puskevat laidunseoksilla perustettuja monivuotisia nurmikasveja.
– Raiheinä on väkevä, mutta silti maittava rehukasvi. Yksin syötettynä se lyö melko varmasti lannan liian löysäksi. Tämä torjutaan tarjoamalla kuivaa heinää vajaa kilo lehmää kohti päivässä, siitä saadaan tarpeellinen lisäkuitu. Vilja-Krossin Pötsitehosteesta on selkeästi apua. Syötössä myös vuorotellaan monivuotisia lohkoja yksivuotisten kanssa, isäntä kertoo.
Säilörehun tekoon Okkoset suhtautuvat yhtä tarkasti kuin laiduntamiseenkin. Säilörehua tehdään vain monivuotisista nurmista. Tavoitteena on melko korkea kuiva-ainepitoisuus ja keskiarvo on ollut 35 prosentin paikkeilla.

Säilönnässä on kokeilun jälkeen siirrytty yksinomaan biologiseen Biotal-säilöntäaineeseen, jota on käytetty kaksi vuotta. Isännän mukaan pelkästään säilöntäainekustannusten vuoksi happoihin paluuta ei ole näköpiirissä.
Okkosten maidontuotannon ytimen muodostavat laadukkaat nurmirehut. Oleellista huippulaadun ohella on pyrkimys korkeisiin satoihin ja 7 500 rehuyksikköä hehtaarilta onkin tavoite.
– Laatu ja satotaso ovat sillä tavalla sidoksissa toisiinsa, että toista ilman toista on vaikea, ehkä mahdotonkin saavuttaa. Onnistuminen näissä perusasioissa luo pohjan maidontuotannon kannattavuudelle, Pertti Okkonen sanoo.

Sama väkirehu ympäri vuoden

Helena Okkonen sanoo panneensa merkille, että Vilja-Krossi on pitänyt rehunsulatuksen kunnossa paremmin kuin mikään muu täysrehu tähän asti.
– Vilja-Krossi vahvistaa pötsimikrobistoa ja Acetona Energyä tarjoillaan poikimisen molemmin puolin. Pötsin ja sen mikrobiston kunnosta on pidettävä huolta, muuten tulosta ei synny, emäntä toteaa.
Tilalla siirryttiin viime syksynä ympärivuotiseen Vilja-Krossin käyttöön. Muutosta tuki myös rehumyyjä Maarit Hietanen. Hänen ruokintasuunnitelmansa osoitti, että Vilja-Krossilla voidaan pärjätä myös talvella, kunhan rehustusta täydennetään Farmarin Rypsillä. Ruokinnan väkirehuprosentti on 41. Kivennäisenä käytetään Kesä Naminoa ympäri vuoden. Ummessa oleville tarjotaan Tunnutus Naminoa.
– Ainakin toistaiseksi näyttää siltä, että siirto Vilja-Krossiin on osunut oikeaan. Tuotostaso on pysynyt korkeana. Kuitenkin vain säilörehun erittäin korkea laatu ja tarkka analysointi mahdollistavat tällaisen ruokinnan, Hietanen teroittaa.
– Lehmä ei ole sika, vaan ruohonsyöjä. Kuitua on oltava sen verran tarjolla, että pötsi ei missään tilanteessa joudu happamoitumiselle alttiiksi. Vilja- Krossi sopii erityisen hyvin laidunkauden väkirehuksi melko alhaisen väkevyytensä vuoksi. Sen sisältämä Pötsitehoste tuntuu parantavan nurmirehun valkuaisen hyväksikäyttöä. Laidunkaudella Vilja-Krossin kulutus on noin puolet sisäruokintakauden kulutuksesta, isäntä sanoo.
Vilja-Krossia tarjotaan neljä kertaa vuorokaudessa. Tälläkin keinolla pötsin happamoitumista pidetään aisoissa. Jako tehdään käsipelillä, mutta tarkasti. Isäntä punnitsee kaksilitraisen kauhansa jokaisen toimituserän syötön alussa.

Mistä kannattavuus rakentuu?

Okkoset eivät ole laajentamassa maidontuotantoaan. Viimeisin investointi oli 4 parsipaikkaa entisten 17 lisäksi. Neljästä lapsesta kolme on jo maailmalla eikä jatkajaa tilalle taida lapsista löytyä.
Okkosten maidontuotanto saattaa vaikuttaa pienimuotoiselta nyhräämiseltä, jos uskoo pelkästään nykysuuntauksen autuuteen. Kun tilan toimintoja rapsuttelee hieman syvempään, havaitsee, että tilalla on tultu erinomaisen hyvin toimeen.
Isäntäpari uskaltaa 30 vuoden kokemuksensa perusteella sanoa, että nykyinen eläinmateriaali kykenee helposti 9 000–12 000 kilon keskituotoksiin.
Okkoset ovat panostaneet jalostukseen koko uransa ajan. Pitoeläinten myynti on mahdollistanut karsinnan, josta on palkittu kohtuullisilla rahatuloilla. Tilanne olisi aivan toinen siinä tapauksessa, jolloin karsittavat menisivät teuraaksi tai Honkajoelle.
Isännän mielestä hieho ei paljoa tulevasta lehmästä kerro. Hän jopa väittää, että hiehoa liiaksi lypsättämällä on helppo varmistaa, ettei siitä tule koskaan kannattavaa lehmää.
– Neljä kertaa poikineesta vasta varmasti tietää, onko sillä taipumuksia vai ei. Hiehon ensimmäinen tuotosvuosi menee täysin alkukasvatuksen kuluihin. Okkosten kirjoissa vasta yli kolme kertaa poikineet alkavat tuoda taloon tulosta. Isännän mukaan kvartaalitalous istuu huonosti maidontuotantoon.
Lehmien terveys on vuosi vuodelta kohentunut. Sorkkahoitaja ei ole 5 vuoteen löytänyt huomautettavaa. Eläinlääkäri kävi viime vuonna 3 kertaa, joista 2 poikimisen käynnistämisen vuoksi. Hedelmällisyyshoitoja ei ole tehty 6 vuoteen ja siemennyksiä on tarvittu 1,6 tiineyttä kohti. Keskipoikimakertoja on joinakin vuosina ollut 3,5.
– Viimeinen iltakäynti navetassa on kaikkein tärkein. Silloin on paras mahdollisuus huomata kaikki normaalista poikkeava. Onko väkirehut syöty? Onko kiiman merkkejä? Navetassa oleilu joutilaan oloisena on muutenkin normaalin ryskätyön veroista aikaa tuottavuutensa puolesta, ellei parempaakin, Okkoset sanovat.

Rehukauppa on luottamuskauppaa

Nykyinen rehumyyjä Maarit Hietanen aloitti työnsä vajaa vuosi sitten, kun edeltäjästä Pertti Mustosesta tuli Agrimarketpäällikkö Kajaaniin. Jalostusneuvojana Hietanen on vanha tuttu talossa jo vuosien takaa.
– Ei tämä jatkuva asiakkuus ole kiveen kirjoitettu. Jos aihetta ilmenee, rehun toimittaja vaihtuu ja hintoja on vuosien varrella kyselty muiltakin toimittajilta. Vakavin ongelma syntyy, jos luottamus jostakin syystä sattuisi katoamaan, Okkoset sanovat.
Toistaiseksi luottamus on säilynyt, mutta on sitä toki koeteltu. Erään rehuerän kanssa kävi niin, että rehu tuli siiloon liian kuumana. Se alkoi kohta käydä, ja maittavuus meni sen tien. Isäntä kertoo, että eräskin lehmä sylkäisi suullisensa ”pitkin seiniä”. Rehuerä haettiin välittömästi pois ja korvattiin uudella. Isäntä sanoo arvostavansa erityisesti sitä, että tilalle rehua arvioimaan tullut toi mukanaan riittävästi säkkitavaraa, eikä ruokintaan tullut näin katkoa.
Myyjänä myös Hietanen arvostaa Suomen Rehun tapaa käsitellä reklamaatioita. Asiat yksinkertaisesti hoidetaan kuntoon, jos virhe todetaan. Kaikki tapahtuu ilman turhia mutinoita ja siten, että asiakkaalle ei aiheudu ylimääräisiä kustannuksia. Tällainen tapa toimia tuo turvallisuutta myyntityöhön.
Okkoset arvostavat palvelua. Työ on stressitöntä kun tietää, että siilossa on laadukasta rehua aina otettavissa. Joskus se on omasta huolimattomuudesta päässyt perin vähiin. Joustoa on silloinkin löytynyt, eikä väkirehuruokintaan ole koskaan tullut katkosta.

Teksti: Jussi Knuutila, kuvat: Jussi Knuutila ja Helena Olkkonen